Sähköntuotanto Suomessa
Lyhyesti: Suomessa sähkö tuotetaan monipuolisesti ja lähes kokonaan fossiilivapaasti. Kaksi suurinta tuotantomuotoa ovat ydinvoima (noin kolmasosa) ja nopeasti kasvanut tuulivoima (noin neljäsosa), joita täydentävät vesivoima, bioenergia ja kasvava aurinkovoima. Vuonna 2025 fossiilivapaan sähkön osuus kotimaisesta tuotannosta oli noin 94 %, ja Suomi on noussut lähes sähköomavaraiseksi Olkiluoto 3:n ja tuulivoimabuumin ansiosta.
Tämä on kattava, lähteistetty analyysi siitä, miten sähkö Suomessa tuotetaan: tuotantomuodot, niiden osuudet ja terawattituntimäärät, omavaraisuus, sähkön käyttö sekä tuotannon tulevaisuus. Luvut on koottu Tilastokeskuksen, Energiateollisuus ry:n, Energiaviraston ja Fingridin tilastoista.
Suomen sähköntuotanto pähkinänkuoressa
Suomen sähköjärjestelmä on yksi Euroopan vähäpäästöisimmistä. Sähkön kokonaiskulutus oli vuonna 2024 noin 82,7 TWh, ja kotimaisella tuotannolla katettiin tästä noin 96 %. Vuonna 2025 Suomi oli vuositasolla jo lähes sähköomavarainen: ydinvoiman ja uusiutuvien yhteisosuus kotimaisesta tuotannosta nousi noin 94 prosenttiin.
Alla on Suomen sähkön hankinnan jakauma vuonna 2024 – viimeisin vahvistettu kokonaisjakauma tuotantomuodoittain.
| Tuotantomuoto | Osuus 2024 | Luonne |
|---|---|---|
| Ydinvoima | 37,6 % | Tasainen perusvoima |
| Tuulivoima | 24,0 % | Sääriippuvainen, kasvava |
| Vesivoima | 17,1 % | Säätövoima |
| Biomassa (bioenergia) | 11,4 % | Usein CHP-tuotantoa |
| Nettotuonti | 3,8 % | Tuonti–vienti-erotus |
| Aurinkovoima | 1,4 % | Sääriippuvainen, kasvava |
| Hiili | 1,5 % | Fossiilinen, poistuva |
| Turve | 1,1 % | Poistuva |
| Muut · maakaasu · öljy | 2,1 % | Pieni, poistuva |
Lähde: Energiateollisuus ry, Sähkövuosi 2024 (osuus sähkön kokonaishankinnasta, ~83 TWh). Vuonna 2025 tuulivoiman osuus tuotannosta nousi noin 27 prosenttiin ja ydinvoiman laski noin 33 prosenttiin tuulivoiman kasvun myötä.
Syväanalyysit tuotantomuodoittain
Jokaisesta keskeisestä tuotantomuodosta on oma yksityiskohtainen analyysinsä lukuineen ja lähteineen:
Ydinvoima – Suomen suurin sähköntuotantomuoto
Ydinvoima on Suomen suurin yksittäinen sähköntuotantomuoto: sen osuus oli 37,6 % vuonna 2024 ja noin 33 % vuonna 2025. Ydinvoima tuottaa tasaista perusvoimaa ympäri vuoden säästä riippumatta, mikä tekee siitä järjestelmän selkärangan.
Suomessa toimii viisi ydinreaktoria kahdella laitospaikalla:
| Laitos | Yksiköt | Omistaja |
|---|---|---|
| Olkiluoto (Eurajoki) | OL1, OL2, OL3 | Teollisuuden Voima (TVO) |
| Loviisa | Loviisa 1, Loviisa 2 | Fortum |
Vuonna 2023 säännölliseen tuotantoon siirtynyt Olkiluoto 3 on teholtaan noin 1 600 MW – Euroopan suurin ydinreaktori. Se nosti Suomen ydinsähkön tuotannon uudelle tasolle ja oli ratkaiseva tekijä siinä, että Suomesta tuli lähes sähköomavarainen. Olkiluodon laitospaikalla tuotetaan yksin noin 28 % kaikesta Suomessa kulutetusta sähköstä.
Tuulivoima – nopeimmin kasvava tuotantomuoto
Tuulivoima on Suomen sähköntuotannon kasvutarina. Tuotanto on noussut joka vuosi yli 15 vuoden ajan: 14,5 TWh (2023) → 19,9 TWh (2024) → noin 25 TWh (2025). Vuonna 2025 tuulivoiman osuus tuotannosta oli noin 27 %, ja asennettua tuulivoimakapasiteettia oli vuoden lopussa 9 433 MW.
Suomen erityispiirre on, että tuulivoimaa rakennetaan lähes kokonaan markkinaehtoisesti ilman valtion tukea – syynä tuulivoiman alhaiset tuotantokustannukset. Voimaloita nousee erityisesti Pohjanmaan rannikolle, Pohjois-Pohjanmaalle ja Lappiin, ja myös merituulivoima kiinnostaa yrityksiä.
Lähteet: Suomen Uusiutuvat ry, Energiateollisuus ry, Vattenfall sähkömarkkinakatsaus 2026.
Vesivoima – tärkein säätövoima
Vesivoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli noin 17 % vuonna 2024 ja noin 15 % vuonna 2025. Vaikka osuus on tuulivoiman kasvun myötä jäänyt kolmanneksi, vesivoiman merkitys on suurempi kuin pelkkä prosenttiluku kertoo: se on Suomen tärkein säätövoima.
Vesivoimaa voidaan säätää nopeasti ylös ja alas kulutuksen mukaan, mikä tasapainottaa sääriippuvaisen tuuli- ja aurinkovoiman vaihtelua. Tuulettomina pakkaspäivinä vesivoima – sekä kotimainen että Ruotsista ja Norjasta tuotu – on ratkaisevassa roolissa. Suomen vesivoiman säätövara on kuitenkin pienempi kuin Ruotsin ja Norjan suurissa allasvoimaloissa. Tuotanto vaihtelee vuosittain vesitilanteen mukaan.
Lähteet: Tilastokeskus, Fingrid, Vattenfall.
Bioenergia ja sähkön ja lämmön yhteistuotanto (CHP)
Biomassa eli bioenergia kattoi noin 11 % Suomen sähköntuotannosta vuonna 2024. Suuri osa tästä syntyy sähkön ja lämmön yhteistuotannossa (CHP), jossa sama laitos tuottaa samanaikaisesti sähköä ja kaukolämpöä tai teollisuuden prosessihöyryä. Yhteistuotanto on energiatehokasta, koska prosessin hukkalämpö hyödynnetään.
Polttoaineina käytetään pääosin puuperäisiä polttoaineita – metsäteollisuuden sivuvirtoja, haketta ja mustalipeää. Bioenergialla tuotettu sähkö on joustavaa ja sääriippumatonta, mikä täydentää vaihtelevaa tuuli- ja aurinkovoimaa. Polttamalla tuotetun sähkön kokonaismäärä on kuitenkin laskenut, kun fossiilisia polttoaineita on korvattu.
Lähteet: Energiateollisuus ry, Tilastokeskus.
Aurinkovoima – pieni mutta nopeimmin kasvava
Aurinkovoiman osuus Suomen sähköntuotannosta oli vielä noin 1,4 % vuonna 2024 (1,2 TWh), mutta se kasvaa suhteellisesti kaikkein nopeimmin – tuotanto nousi 61 % edellisvuodesta. Kasvua vetävät kotitalouksien ja yritysten kattoaurinkopaneelit sekä kasvava määrä suuria aurinkovoimapuistoja.
Suomen pohjoinen sijainti tarkoittaa, että aurinkosähköä syntyy lähinnä keväästä syksyyn ja hyvin vähän talvella – juuri silloin kun kulutus on suurimmillaan. Aurinkovoima täydentää siksi muuta tuotantoa kesäaikaan ja painaa kesäpäivien pörssihintoja alas, toisinaan jopa negatiivisiksi.
Lähde: Tilastokeskus (sähkön tuotanto 2024).
Fossiiliset polttoaineet – häviävä osuus
Fossiilisten polttoaineiden osuus Suomen sähköntuotannosta on pudonnut murto-osaan. Vuonna 2024 hiilen osuus oli noin 1,5 %, turpeen 1,1 %, maakaasun 0,8 % ja öljyn 0,3 %. Yhteensä fossiilisilla ja turpeella tuotettiin enää muutama prosentti sähköstä.
Suunta on selvä: kivihiilen energiakäyttö kielletään Suomessa lakisääteisesti vuonna 2029, ja fossiilista kapasiteettia pidetään pääosin enää vara- ja huipputehona kireimpiä talvitilanteita varten. Tämä tekee Suomen sähköntuotannosta yhden maailman vähäpäästöisimmistä – fossiilivapaan sähkön osuus oli jo 95 % tuotannosta vuonna 2024.
Lähteet: Tilastokeskus, Energiateollisuus ry.
Sähkön tuonti, vienti ja omavaraisuus
Suomi oli pitkään merkittävä sähkön nettotuoja: vielä 2010-luvulla tuonnin osuus oli 15–24 % kulutuksesta. Tilanne on muuttunut dramaattisesti. Olkiluoto 3:n ja tuulivoiman myötä kotimainen tuotanto kattoi 96 % kulutuksesta vuonna 2024, ja vuonna 2025 Suomi oli vuositasolla lähes täysin omavarainen.
Sähköä siirretään edelleen molempiin suuntiin naapurimaiden kanssa. Tuulettomina pakkaspäivinä Suomi tuo vesivoimalla tuotettua sähköä Ruotsista ja Norjasta, kun taas runsastuotantoisina hetkinä Suomi vie sähköä esimerkiksi Viroon. Venäjältä sähköntuonti loppui kokonaan toukokuussa 2022.
Lähteet: Tilastokeskus, Energiavirasto (2025), Fingrid.
Mihin sähkö Suomessa kulutetaan?
Suomen sähkönkulutus on kansainvälisesti korkea asukasta kohden – syynä kylmä ilmasto, sähköintensiivinen teollisuus ja pitkät etäisyydet.
| Käyttäjä | Osuus kulutuksesta |
|---|---|
| Teollisuus (mm. metsäteollisuus 18 %) | 41 % |
| Kotitaloudet | ~28 % (~23 TWh) |
| Palvelut, maatalous ja muut | loput |
Suurin yksittäinen sähkönkäyttäjä on Outokummun Tornion terästehdas, joka kuluttaa noin 3,3 TWh vuodessa. Tulevaisuudessa kulutusta kasvattavat datakeskukset, sähköautot ja teollisuuden sähköistyminen.
Lähteet: Tilastokeskus, Eurostat, Fingrid, Vattenfall.
Sähköntuotannon tulevaisuus Suomessa
Suomen sähköntuotanto kasvaa ja muuttuu lähivuosina merkittävästi. Keskeisiä kehityssuuntia:
- Tuulivoima jatkaa kasvuaan sekä maalla että merellä – rakentaminen on markkinaehtoista ja kapasiteettia tulee lisää vuosittain.
- Pienydinvoima (SMR) kiinnostaa erityisesti kaukolämmön ja teollisuuden tarpeisiin; ensimmäisiä hankkeita selvitetään.
- Akkuvarastot ja kysyntäjousto yleistyvät tasaamaan sääriippuvaisen tuotannon vaihtelua ja hillitsemään hintapiikkejä.
- Sähkönkulutus kasvaa datakeskusten, liikenteen sähköistymisen ja teollisuuden vihreän siirtymän (mm. vetytalous) myötä.
Suuri kysymys on, miten sääriippuvaisen tuotannon kasvava osuus ja sen aiheuttama hintavaihtelu sovitetaan yhteen luotettavan ja edullisen sähkön kanssa. Säätövoiman, varastoinnin ja joustavan kulutuksen rooli korostuu.
Miten sähköntuotanto näkyy sähkön hinnassa?
Tuotantorakenne vaikuttaa suoraan siihen, mitä maksat sähköstä. Kun tuulee ja vesitilanne on hyvä, edullista tuotantoa on runsaasti ja pörssisähkön hinta laskee – toisinaan jopa negatiiviseksi. Tuulettomina pakkaspäivinä taas joudutaan turvautumaan kalliimpaan tuotantoon ja tuontiin, jolloin hinta nousee.
Tämä näkyy myös toteutuneissa keskihinnoissa: pörssisähkön tukkuhinnan keskiarvo oli vuonna 2025 noin 40,5 €/MWh eli noin 4 snt/kWh (ilman ALV:a) – energiakriisiä edeltävää tasoa alhaisempi. Katso tarkemmin: pörssisähkön keskihinta 2025 ja pörssisähkö juuri nyt. Syvällisemmin: sähkön hinnan muodostuminen ja sähkömarkkinat ja Nord Pool.
Vertaa halvimmat sähkösopimukset →Usein kysytyt kysymykset
Mikä on Suomen suurin sähköntuotantomuoto?
Kuinka omavarainen Suomi on sähköntuotannossa?
Montako ydinvoimalaa Suomessa on?
Paljonko tuulivoimaa Suomessa tuotetaan?
Onko Suomen sähköntuotanto fossiilivapaata?
Miten sähköntuotanto vaikuttaa sähkön hintaan?
Mikä on CHP eli sähkön ja lämmön yhteistuotanto?
Lähteet
Tämän artikkelin luvut perustuvat seuraaviin auktoriteettilähteisiin (päivitetty 6/2026):
- Tilastokeskus – Sähkön tuotanto ja kulutus -tilastot (2023–2024 ennakkotiedot)
- Energiateollisuus ry – Sähkövuosi 2024 ja 2025 -yhteenvedot
- Energiavirasto – sähkömarkkinakatsaus ja vuositiedote 2025
- Fingrid – kantaverkon tuotanto- ja kulutustilastot
- Suomen Uusiutuvat ry – tuulivoiman vuositilastot
- TVO ja Fortum – ydinvoimalaitosten tuotantotiedot
Halpasähkö on suomalainen sähkösopimusten vertailupalvelu. Pyrimme tarjoamaan markkinoiden tarkimmat ja parhaiten lähteistetyt tietosivut sähköalasta. Tilastot päivittyvät vuosittain.