Sähkön nettotuonti
Lyhyesti: Suomi oli pitkään merkittävä sähkön nettotuoja, mutta tilanne on kääntynyt. Nettotuonnin osuus oli enää noin 4 % vuonna 2024, ja vuonna 2025 Suomi oli vuositasolla lähes täysin sähköomavarainen Olkiluoto 3:n ja tuulivoiman ansiosta. Sähköä siirretään silti molempiin suuntiin naapurimaiden kanssa.
Nettotuonti on tuonnin ja viennin erotus. Tässä analyysissä käymme läpi, miten Suomesta tuli lähes omavarainen, mistä ja minne sähköä siirretään ja mitä omavaraisuus tarkoittaa pakkaspäivinä.
Mitä nettotuonti tarkoittaa?
Nettotuonti lasketaan vähentämällä sähkön vienti tuonnista. Jos Suomi tuo enemmän kuin vie, nettotuonti on positiivinen. Vielä 2010-luvulla nettotuonnin osuus oli 15–24 % kulutuksesta – Suomi oli selvästi tuontiriippuvainen.
Tilanne on muuttunut dramaattisesti. Vuonna 2023 kotimainen tuotanto kattoi jo lähes 98 % kulutuksesta, ja vuonna 2024 nettotuonnin osuus oli enää noin 4 %. Vuonna 2025 Suomi oli vuositasolla lähes omavarainen.
Lähteet: Tilastokeskus, Energiavirasto (2025).
Mistä ja minne sähköä siirretään
Suomi on yhteydessä naapurimaiden sähköverkkoihin siirtoyhteyksillä. Sähkö liikkuu molempiin suuntiin hinnan ja tuotantotilanteen mukaan:
- Tuonti Ruotsista ja Norjasta: erityisesti tuulettomina pakkaspäivinä, jolloin pohjoismainen vesivoima paikkaa Suomen tuotantovajetta.
- Vienti Viroon: runsastuotantoisina hetkinä Suomi vie sähköä etelään.
- Venäjän tuonti loppui kokonaan toukokuussa 2022.
Siirtoyhteydet ovat tärkeitä sekä hintojen tasaamisen että toimitusvarmuuden kannalta.
Lähteet: Fingrid, Tilastokeskus.
Omavaraisuus ja sen rajat
Vaikka Suomi on vuositasolla lähes omavarainen, omavaraisuus ei tarkoita riippumattomuutta joka hetki. Tuulettomina pakkaspäivinä, jolloin kulutus on huipussaan ja tuulivoima tuottaa vähän, Suomi on edelleen riippuvainen tuontivesivoimasta Ruotsista ja Norjasta.